keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Mitäs sitten?

Tätä blogia on yllättävän moni käynyt vilkaisemassa. Jännää.
Sairasloma on ohi, eilen kävin koululla pyörähtämässä. Meillä oli mukavaa, korikiipeilyä! En kyllä ite kiivennyt, olin varautunut koulupäivään farkut jalassa (uudet farkut hei) enkä halunut ottaa riskiä repeytymisestä.
Kävin psykiatrilla. Puhuttiin mun arvottomuuden tunteesta, siitä kuinka koen tosi pahaa rakkauden kaipuuta. Jos on elämässään nähnyt vain huonoja ihmissuhteita, ei osaa edes etsiä hyvää sellaista. Katsotaan, mitä tämän asian suhteen tapahtuu. "Elämä kantaa".

Huomenna koulupalaveri psykiatrin ja luokanohjaajan kanssa. Olen hieman jännittynyt, mutta luotan psykiatriini. Hän tietää mikä olisi parhaakseni. Ajattelimme tehdä minulle henkilokohtaisen opetussuunnitelman, jossa mennään minun terveys edellä. Mutta en koe tämän hetkisen koulunkäynnin olevan rankkaa, mutta kun mun olo romahtaa ⇒ siitä tulee rankkaa. Ja koska olo on tälläinen, ollut pitkän aikaa, on kai fiksua hiljentää tahtia.
Ainut hyvä puoli pohjalle joutumisessa on mun luovuuden herääminen. Kliseistä, mutta totta. Oon piirtänyt pitkästä aikaa ja kirjoittanut runoja lisää ja vielä lisää.

Eilen illalla mulle tuli kamala kuolemanpelko. Olo oli epätodellinen ja ahdistunut. Onneksi olin todellä väsynyt ja nukahdin pian, vaikka sydämen rauhoittamisessa meni hetki. Mun sydän hakkaa iltaisin niin lujaa, se tuntuu siltä kuin se lähtisi kohta irti. Sydänfilmeissä kyllä näkyikin sen lyövän keskimääräistä nopeampaa. Mutta ehkä huomaan sydämen lyönnit vain iltaisin, kun rauhoitun.

Hyi vittu, alkoi yht'äkkiä oksettaa..

Ostin muuten k-kaupasta pirkka mansikoita! Hinnasta menee vissiin osa Roosa-nauha keräykseen. Tuli kiva olo. Ostan melkeinpä aina luomutuotteita, välillä vegaanisia. Nyt tulevana lauantaina, menen erään henkilön kanssa syömään vegaaniravintolaan ja mä olen todella innoissani. Tavallaan pieni juttu, mutta mulle tärkeä ja iso. Ja tottakai, ruokailuseura on tärkeä.
 Pyrin pienin jutuin auttamaan meidän kaunista planeettaa. Eilen just pohdin sitä, että vaikka mietinkin usein sitä kuinka kamala tämä maailma on, silti se on niin sanoinkuvaamattoman kaunis. Tarkennan siis; ihmiset ovat kamalia, maailma kaunis.

Mutta tosiaan, lähden perjantaina Jyväskylään. Käyn lävistettävänä jälleen. ostamassa ehkä uusia huulipunia. Vihaan sitä, miten paljon saan mielihyvää kun ostan itselleni jtn. Se on vain "materialismionnellisuutta", joka kestää vain hetken. Kehonmuokkaukset on kyllä tässä asiassa poikkeus, rakastan niitä ja koen niiden parantavan jopa itsetuntoani.
Joka tapauksessa, viikonlopusta on tulossa mukava. Käymme tämän erityisen henkilön kanssa syömässä, lävistyshommia sekä perhe.
(Btw, tatuointiaika 7.joulukuuta.. jännää)

Tarkennettuna muuten edellisiin kirjoituksiin, puhun osittain väärästä diagnoosista.  F33, toistuva masennus pitää myös paikkansa, mutta siihen "lisänä" F32.3 Vaikea-asteinen masennustila, psykoottinen masennus. En tiedä miksi, mulle on tärkeää etten kerro asioita väärin. Ja jostain syystä minulla on kova tarve uskotella ihmisille "tämä on totta, uskokaa älkää vähätelkö". Ymmärtänete varmaan.

Lisään tonne sivulle piakkoin "liity lukijaksi" tms jutun. Olisi kiva tietää, lukeeko kukaan tätä vakituisesti ja mitä mieltä olette? Kirjoitustyylistäni pidän (harva asia mistä olen ylpeä), mutta muita mietteitä? Haluutteko että kerron jtn muuta itsestäni?
 Mutjoo, moi.

PS. ootteko koskaan miettineet, että ihmiset rakastavat sitä tunnetta kun rakastaa jotain, eivätkä he oikeasti rakasta itse henkilöä, vaan sitä tunnetta?







kuvan lähde: https://clipartxtras.com/categories/view/201a2eb9d9d4729e385ae307a24218a14ba53665/psychotic-depression-drawings.html






2 kommenttia:

  1. Voisit thedä jonkun esittelyjutun? Sun teksit on kyl tosi hankalia juttuja joten tajuun kyl jos ei haluu itteään tuoda sen kummemmin esille

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteestasi! Otan sen huomioon. Katsotaan miten käy, ehkä kaikki selviää aikanaan.

      Poista